Taivas varjele, mitä sieltä tulee?! Sieltä tulee keittiö!

Jatkoa Eeva Räihän blogikirjoitukselle ”Nainen etsii keittiötä. Tositarkoituksella”.

Ei tarvittu Antero Mertarantaa selostamaan. Minulla oli tunnelma katossa ja mieli korkealla ilmankin, kun Orikedon Keittiötukun asentaja alkoi kantaa tavaraa ovesta sisään viime maanantaina.

Kyllä on ilo seurata ammattimiestä työssään. Harkitsin jopa parin lomapäivän ottamista, että voisin vain seurailla kaappien nousemista keittiön seinille, kodinkoneiden sujahtamista niille varatuille paikoille.

Jos aivan totta puhutaan, niin ei se keittiö tullut valmiiksi ihan yhtä salamannopeasti kuin Mikael Granlund hassutti ilmaveivin Konstantin Barulinin selän taakse. Ei tietenkään. Aina, siis AINA, kun ihmiset tekevät asioita, jotain pientä odottamatonta tapahtuu. Jotain, mikä ei ollut suunnitelmissa. Sillä ei ole mitään väliä. Oleellista on, miten asiat korjataan. Palaset loksahtavat yksi kerrallaan paikoilleen. Omituisen värinen uusi lattiakin (mikrosementtiä) alkaa pikku hiljaa ansaita olemassaolonsa oikeutuksen, kunhan välitilan kaakelit saadaan paikoilleen.

Pääsiäisenpyhinä hiippailin keittiössä katselemassa kaappien runkoja, ai tämmöiset laatikot, ihanaa kun uuni on tuossa silmien korkeudella. Mihinkään en uskaltanut koskea.

Elämä ilman keittiötä on muuten mielenkiintoista. Varsin ongelmatonta, kun asuu kaupungin ydinkeskustassa, eikä ole enää muita suita ruokittavana. Mutta koko ajan unohtuu, että ei ole hellaa, ei jääkaappia, ei mitään. Ärrältä meinasi lähteä mukaan litran jäätelöpaketti. Kunnes tulin miettineeksi, minne sen lopun mahdan tunkea. Jäi ostamatta. Tahdon paistaa jotain. Mieluiten pihvin, tai edes kananmunan. Takeaway on juhlaa ajoittain, mutta jokapäiväiseksi leiväksi siitä ei ole.

Keittiö todellakin on kodin sydän. Kaipaan aamuhetkeä teekupillisen ja sanomalehden kanssa, ja nimenomaan keittiössä. Äitini ihmetteli, miksi asuntoilmoituksissa mainitaan ”kolme huonetta ja keittiö”, siis keittiö erikseen, eikö se ole samanarvoinen kuin muut huoneet? Vastasin, että ei ole. Se on tärkeämpi, ja ansaitsee tulla mainituksi erikseen. Olen miettinyt, mitä laitan ruuaksi ensimmäisellä kerralla, kun pääsen taas tositoimiin. Ikään kuin uuden uljaan keittiöni neitsytmatkalle. Jotain kunnollista sen täytyy olla.

Karjalanpaistia.

Eeva Räihä -asiakas ja sopankeittäjä