Kyllä tuli hyvä keittiö. Ihan sellainen kuin pitikin. Olen ehtinyt jo ostaa pörheän lampaantaljan oleskelupenkin pehmusteeksi. Äiti on luvannut virkata pitsikapan ikkunan kaunistukseksi.
Tietysti iloitsen kokonaisuudesta; uusista kodinkoneista, kauniista tammitasoista, raikkaasta yleisilmeestä. Mutta enemmän ja enemmän nautin yksityiskohdista, yksi kerrallaan. Erityismaininnan ansaitsevat hillitysti sulkeutuvat kaapinovet ja laatikot. Ihan viime hetkellä ne ikään kuin jarruttavat ja lempeän pehmeästi, hiljaisesti, sulkeutuvat. Minä olen kiivas ja kärsimätön paiskoja, laatikot pamahtavat kiinni ja poukkaavat takaisin auki vaikka olisin hyvälläkin tuulella. Moinen meno ei ole minua koskaan haitannut, mutta nyt kun tuo läimä on mennyttä elämää, arvostan uutta seesteisyyttä kovastikin. Mahtaako siellä laatikon perällä olla joku kotitonttu ottamassa vastaan?
Niin ihania kuin uudenkarheat, kiiltävät kodinkoneet ovatkin, ne vaativat aluksi yhtä lähes mahdotonta puuhaa: käyttöoppaaseen perehtymistä. Edellinen hellani oli sitä vanhaa tuttua mallia, missä on asteikolla 1-6 varustetut namiskat. Tässä uudessa ei ole namiskoita ollenkaan. Harmitti valmiiksi, että taidan joutua kattilakauppaan. Mistä tiedän sopivatko vanhat kattilani induktioliedelle? Neuvottiin kokeilemaan, tarttuuko magneetti kattiloihin. Kyllä tarttui, joka ainoaan. Harmitti, etten päässyt kattilakauppaan.
Päivän vinkki: jos ihan normaalikokoiset ruokalautasesi eivät tunnu mahtuvan uuden tiskikoneesi alakärryyn niin että pesulapa, tai-mikä-se-nyt-mahtaakaan-olla-nimeltään, pääsee pyörimään, älä ehkä ihan ensimmäiseksi soita paniikissa myyjälle että nyt jukoliste kone vaihtoon vai pitääkö mennä lautaskauppaan? Vedä henkeä ja yläkori ulos kokonaan. Sen pohjassa on hyvin todennäköisesti kahdet pyörät, joilla korkeutta voi säätää. Ihan tuosta vain, ilman mitään ruuvaamisia tai insinöörin tutkintoa. Hävetti, kun en moista tajunnut ja harmitti, etten päässyt lautaskauppaan. Saipahan soitostani puolen tunnin päästä paikalle iloisena kirmannut Tomi harjoitella pokerinaamaansa.
Remontin ajan ilman keittiötä eläneenä arvostan vielä ainakin muutamia päiviä sekä jääkaappia, pakastinta että uunia. Sitten niistä tulee osa arkeani. Alkuihastuksen aika on käytettävä viisaasti. Uutena kerrostaloasukkina olen ajatellut laittaa lyijykynän postiluukun väliin niin, että tuoksut leviävät rakosen kautta rappukäytävään. Ja leivon korvapuusteja. Katsotaan mitä sitten tapahtuu.
Eeva Räihä – Unique Homen palveluihin tyytyväinen pitkonvääntäjä
